Korkia-Ahon Markun löytää molemmilta puolilta autoa kuskin paikalta - kokoelmassa harvinainen Kölnin Ford kuorma-auto ja väärältä puolelta ajettava Leyland Sievin Asemakylällä
Rasvamontussa ei puhuta tälläkään kertaa politiikkaa, vaikka maantietä katsellaankin oikealta ja vasemmalta puolelta Sievin Asemakylällä. Korkia-Ahon Markun entisöimistä kuorma-autoista voi nimittäin löytää ratin kummalta puolelta hyttiä tahansa. Näitä menopelejä edustaa harvinainen Kölnin Ford ja väärältä puolelta ajettava Leyland. Löytyypä mestarin kokoelmista toki muitakin menopelejä, nimittäin leipä on irronnut hänellä tienpäältä vuodesta 1966 lähtien. Seuraavaksi tutustutaankin miehen kokoelmaan, koneharvinaisuuksiin ja kättentaitoihin!
(kuva: Ari Kettukangas)
Korkia-Ahon Markku (oik.) ja hänen poika Marko. Tässä perheessä on haettu aina leipä tienpäältä. Markku on autoillut työkseen vuodesta 1966 lähtien ja nuori-isäntäkin vuosien ajan ennen sairauseläkkeelle jäämistään vuoteen 2006 saakka. Kyseisenä vuonna perheessä suoritettiin myös sukupolvenvaihdos. Tuota ennen mittariautot kulkivat Markun edesmenneen vaimonkin toimesta jo vuodesta 1974 alkaen ja tuona aikana mestari ehti itse ajamaan myös linja-autoa. Nykyisin näillä kahdella herralla on leppoisat eläkepäivät ja aikaa entisöidä myös erilaisia menopelejä. Marko tykkää asennella vaikka renkaita ja tehdä muita perushommia ja nestoria entisöintityöt ovat alkaneet kiinnostaamaan vanhemmiten.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vuoden 2006 sukupolvenvaihdoksen jälkeen perheen taksiliikenne on ollut nuorimman pojan Vesa Korkia-Ahon vetovastuulla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten niitä koneita! Kölnin Ford vuosimallia 1952.
(kuva: Ari Kettukangas)
Markku hankki auton Ruotsista 3 vuotta sitten ja on laittanut sen viimeisenpäälle esittelykuntoon. Perinpohjainen kunnostustyö toi Power Parkin näyttelystäkin 2. palkinnon. Vastaavaa autoa on rekisteröitynä vain tämä yksi kappale Suomessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Viimeisen päälle nuoltu ajokki toimii nykyisin pyhäautona.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä on armeijan väri, jonka maalarimestari arvioi alkuperäiseksi rintapellin perusteella.
(kuva: Ari Kettukangas)
Auto on siis tehty Kölnissä ja pellin alla möyryää Herculesin suorakuutonen diesel ja 90 hevosvoimaa. Amerikasta löytyi uudet moottorin laakerit ja täysin jumissa olevat jarrutkin herkistettiin toimiviksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mitähän se Markku kuskailee?
(kuva: Ari Kettukangas)
Kunnostettu kuorma-auton perä ykköspyörillä ja puupinnoilla 30-luvulta! Harvinainen löytö tämäkin kuljetus-alan historiassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ja aina vanhenee! Hevosen vetämät kiesit (ranskan sanasta chaise) eli rattaat (myös kääsit, keisit) olivat kaksipyöräinen kiinteäaisainen hevosajoneuvotyyppi. Kiesejä käytettiin henkilöajoon ja keveiden tavaroiden kuljetukseen. Nappularattaiksi on Suomessa kutsuttu kiesejä, jossa on pienalliset laidat. Kiesejä käytettäessä kuorman tasapainotus ja aisojen sopiva kiinnitys on tärkeässä asemassa, liian etupainoinen kuorma painaa hevosen selkää ja takapainoinen sen rintaa. Toivekappaleena kuulemme Tapio Rautavaaran laulun Viimeinen vossikka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä vetokoukku on peräisin isävainaan ensimmäisestä autosta, elikkä telivetoisesta ykköspyörä citikasta. Se löytyi metsässä olleesta katkaistusta rungosta, joka oli ehtinyt olla takan alustanakin. Koukun täysin jumissa ollut mekanismi saatiin kuntoon ja Kölnin Fordin perä tulee taatusti olemaan sen loppusijoituspaikka.
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Fordin kunnostusta.
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Auton maalasi viimeisen tapin takaa Korven Matti Sievistä. Toimittaja pyytää maalarimestarilta anteeksi, että ehti jo nojaamaan konepeltiin :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Mersu 350e vuosimallia 1974.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä aarre löytyi kuolinpesästä Oulusta. Edellisellä omistajalla jäi sen korjaus kesken ja hyvä aihio päätyi Sieviin 2 kuukautta sitten. Kunnostustyön jälkeen sillä voi nyt ajaa vaikka kirkolle. Jutun teon jälkeen Viikolla 17 Markku käveli juuri museo mersun paperit taskussaan ulos katsastuskonttorilta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Auto ollut aikanaan Etelä-Pohjanmaalla ja Markku aikookin tutkia vielä tarkemmin vain muutamalla omistajalla olleen ajokin tarinan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mersun maalasi Sailokosken Matti ja pohjatyöt ja ruostekorjaukset tehtiin itse. Keula vaatii vielä pari pelti läpyskää ja sitten tämäkin peli on esittelykunnossa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Markun mukaan tässä autossa ja hänen työhistorissa on jännä yhteensattuma. Hän aloitti taksiliikenteen päivälleen 1.1.1974 ja muualla ollut mersu on valmistunut ja rekisteröity liikenteeseen juuri samana päivänä!
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyllä on hyvin säilynyt verhoilu!
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Leyland Hippo vuosimallia 1958.
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Shellin vanha säiliöauto oli puolestaan jo nähnyt parhaimmat päivänsä. Kyseessä oli kuitenkin harvinainen auto, jota on tuotu Suomeen vain 3 kappaletta. Yhtiö luovutti pelin ilmailumuseolle ja se tarttui mestarin matkaan loska-ajo keikalla Ähtäristä. Myös Shell halusi nähdä entisen vetojuhtansa entisöitynä.
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Ja vola! Markku tiimeineen pohti alavieskalaisen Zetorweljet yhdistyksen puutteellista kuljetuskapasiteettia ja alkoi entisöintityössä tuumasta toimeen. Säiliö poistui ja tilalle tuli 8 metriä pitkä lava kolmelle Zetorille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tässä ollaan välillä Leylandin verstaalla, eli Zetorweljet yhdistyksen tiloissa Alavieskassa. Auton entisöintiin meni aikaa kaikkiaan 10 vuotta ja välillä sen katkaisi kolmeksi vuodeksi läheisen sairastelu perhepiirissä. Tekijäjoukkoon kuului loppuliturgiaa myöten myös Viitalan Kimmo, Pöllän Teuvo ja Hannulan Tenho.
(kuva: Ari Kettukangas)
Markku kuuluu myös Zetorweljet yhdistykseen ja tallista löytyy oma Zetor 25A. Yhdistys perustettiin keväällä 2004 Alavieskassa. Sen tarkoituksena on kerätä yhteen Zetorin harrastajat, vanhat Zetorit sekä vaalia ja säilyttää vanhoja työtapoja ja koneita. ZetorWeljet osallistuu erilaisiin tempauksiin ja tapahtumiin joissa koneita esitellään.
(kuva: Ari Kettukangas)
Oho! Enklanttilainen auto ja ratti väärällä puolella! Sielläpäin maailmaa kuulemma ollaan niin viinaan meneviä, että rattikin laitetaan jo tehtaalla valmiiksi vaimon puolelle :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Kojelaudasta löytyy vain mittarit ilmanpaineelle, lämmölle, nopeudelle ja öljynpaineelle. Autossa on ollut täysilmajarrut jo 50-luvulla. Kun ilmanpaine laskee - autossa ei ole jarruja, nykyisissä menopeleissä menee silloin puolestaan jarrut päälle. Avuksi löytyy onneksi mekaaninen käsijarru. Toimittaja ei kuitenkaan huomannut Sievin Asemakylän vaiheilla yhtään rakennusta, missä olisi Leylandin kokoinen reikä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Leyland on täysiverinen englantilainen ja siinä on peltihytti ilman eristystä. Tekniikaltaan se toimii läpivetävällä telillä, eli siinä on ns. ristilukko ja kaikki rattaat pyörivät. Erikoisuutena on myös pyörivä astinlauta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Leylandin lavaidea lähti liikkeelle sen pitkästä akselivälistä. Zetoristit toimittavat traktoreita erilaisiin kilpailuihin ja tapahtumiin ja usein vielä ajamalla. Tähän 8 metriä pitkälle mahtuu nyt kerralla 3 Zetoria ja kuljetuskapasiteetti löytyy omasta takaa. Auto on museorekisterissä ja tarkastajat antoivat lavasta 10 pistettä ja papukaija merkin. He antoivat tekijäjoukolle mallin miten se pitää tehdä ja ihmettelivät piirustusten piirun tarkkaa seuraamista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Konehuoneessa on 600 leylandin moottori ja n. 125 hevosvoimaa. Moottori purettiin ja hiekkapuhallettiin ja suuttimet tilattiin Englannista. Hieno keulamerkki on Viitalan Kimmon käsialaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kerran remonttia tehdessä hitsauskipinä alkoi tuntumaan erikoisen laajalle...tuli saatiin kuitenkin aisoihin entisen rengasliikkeen tiloissa.
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Volvo N86 vuosimallia 1969. Se on ollut mm. muovinkeräysautona Petäjävedellä. Peli oli jo osittain kunnostettu ja se sai viimeistelyn Markun toimesta. Täydellisen läpikäynnin jälkeen odotti vielä uudet maalit. Pellin alta löytyy 160 hevosvoimaa ja vaihtolava systeemi toimii reissuissa hyvin Fordin rinnalla.
(kuva: Markku Korkia-Aho)
Pystylamppu mersu vuosimallia 1972. Auto tuli vaihdossa Kemistä ja Markku osti sen pojaltaan tuttavan kaupalla :) Se on maalattu Viron Pärnussa ja siihen vaihdettiin ärtsympi moottori. Koneen vaihdon teki Hakalan Veikko ja hänellä koneen hinnan vaatimuksena oli, että saa itse vaihtaa sen paikalleen. Markku ei pitkän pohdinnan jälkeen voinut kieltäytyä tarjouksesta :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: Korkia-Ahon perheessä pyörät pyörii vuosikymmenestä toiseen. Sillä kuuluisalla yrittäjän sisulla on menty monen ahtaankin ajan läpi. Ja toimipaikka ei siis löydy kuvan entisöidystä kalustosta päätellen Virosta, vaan Sievin Asemakylältä. Mutta kun kuuntelee oikein tarkkaan, paikallisessa aseman kellon lyönnissä on ihan samanlainen sävy kuin Kölnin tuomiokirkon tapulissa :)
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu