Tuottaako itsekehitelty kullanjalostuskone Romu-Heikille jalomman arvonimen - 60 vuotta romppeista aarteita erotellut konemies pyörittää huutokauppahallia Oulaisissa
Raution Heikki. Romu-Heikki, "romukenraali", pitkänlinjan koneharrastaja, entinen hajottamon omistaja ja nykyinen kirpputori- ja huutokauppayrittäjä. Mestari on tunnettu 40 vuoden aikana pääasissa Romu-Heikkinä ja miehen oikea nimi on jäänyt enemmän taka-alalle. Alunperin mies on Paavolan "pakanoita" Saarikosken kylältä ja erilaiset romppeet ovat olleet hänelle aina harrastus, työ ja elämäntapa. Touhu lähti liikkeelle 60 vuotta sitten apumoottoripolkupyörästä ja tuon jälkeen oman 30 vuotta toimineen hajottamonkin yhteydessä käsien läpi on mennyt ainakin 15 000 autoa ja muitakin koneita. Viimeisen 10 vuoden aikana seinässä on lukenut huutokauppahalli ja kotikirppis. Kiinnostuksen kohteita Heikillä ovat erityisesti alkuperäiskuntoiset koneet ja ajanpatina.
Romu-Heikki oli kattanut "konepöydän" valmiiksi.
Commer kuorma-auto vuosimallia 1959.
Kun auto tuli aikanaan hommattua pihaan, kaverit ilkkui, aikooko Heikki lähteä ajamaan Norjaan heiniä :)
Kurkataanpa minkälainen kommervenkki onkaan kysymyksessä?
Commer oli brittiläinen ensisijaisesti kuorma- ja pakettiautojen valmistaja, joka oli liitetty Rootes-yhtymään vuonna 1934. Yhdysvaltalainen Chrysler Corporation otti Rootes-yhtymän haltuunsa vuonna 1967, minkä jälkeen Commer-tavara-autot muuttuivat vähitellen Dodge-merkkisiksi. Commer-nimi jäi lopullisesti pois käytöstä vuonna 1976. Eri vaihdeiden jälkeen tehdas siirtyi vuonna 1981 Renaultille. Commer-kuorma-autoja myytiin Suomessa 1970-luvulle saakka.
Commerissa on 30 hevosvoimaa.
Ensimmäiset Commer-autot saatiin Suomeen vasta sodan jälkeen vuonna 1948.
Skoda 450 Octavia Super Felicia Roadster vuosimallia 1962.
Automalli on aikanaan voittanut Pariisin autonäyttelyssä maailman kauneimman automuotoilupalkinnon.
Peli on kilvissä ja vastaavaa mallia on Suomen rekisterissä tämän lisäksi vain kaksi kappaletta.
Kaunotar toimii Romu-Heikin kesäautona.
Sisustuskin on viimeisen päälle tikissä.
Pellin alla on 50 hevosvoimaa ja auto maalattiin välillä myös tyyliikkään punaiseksi. Tässä on siis kyseessä alkuperäinen väri.
Škoda 450 on Škodan vuosina 1957–1964 valmistama nelipaikkainen avoauto. Malliin kuuluu irroitettava lasikuitukatto, joka kiinnittämällä korista tulee umpiauto. Sen moottori ja alusta perustuvat Škoda 440:n tekniikkaan. Voimanlähteenä on nelitahtinen nelisylinterinen 1089 cm3 rivimoottori ja huippunopeutta pelillä on n. 130 kilometriä tunnissa. Mallia valmistettiin vain 1010 kappaletta.
Muotoilun yksityiskohtia.
Heikki osti tämän Felician vuonna 1971 silloiselta autokauppiaalta Sepänkadulta Oulusta.
Austin vuosimallia 1950.
Auto täysin alkuperäiskunnossa ja sillä on ajettu vain 40 000 kilometriä.
Heikin mukaan tämä auto ei lopu ikinä ajamalla!
Auto ja omistaja ovat muuten prikulleen saman ikäisiä ja vanhenevat kuulemma yhdessä.
Austin lähtee käyntiin vetonapista vetämällä. Heikki nukutti tällä pehmyt jousisella lullalla aikanaan lapsiaan ja jäätelön kanssa nukahtaneen tyttären jättämä jätski jälki on ollut oviverhoilussa vuodesta 1979 saakka. Autossa on alkuperäinen nahkasisustus ja sisusta tuoksuu juuri sille ominaiselle englantilaiselle.
Pellin alla on 4 pyttyinen englantilainen peruskone ja 50 hevosvoimaa.
"Austin Of England".
Austin Motor Company Limited oli brittiläinen moottoriajoneuvojen valmistaja, jonka perusti Herbert Austin vuonna 1905. Vuoden 1950 lopulta vuoden 1952 puoliväliin tuotteissa, myyntiesitteissä ja ilmoituksissa oli valmistajan nimenä Austin of England, vastavetona kilpailijan Morrisin Nuffield Organisation-nimelle. Austin ja Morris Motors Limited yhdistyivät vuonna 1952 yhtiöksi BMC, jossa Austin ja Morris olivat omat erilliset automerkkinsä. Austin oli automerkkinä käytössä vuoteen 1987 saakka.
Ajanpatinaa.
"Täystuho" DT-14 vuosimallia 1959.
Tuholaismyrkyn mukaan nimetty ja kommenttien mukaan mahdollisesti huonoin Suomeen tuotu traktori Harkovan tehtaalta Ukrainasta. Peli lähtee kuulemma parhaiten käyntiin itätuulella :) Nytkin se vaati tanssimista koneen ympärillä hyvän tovin ja lopuksi kuultiin myös väkevä tykinlaukaus :) Posiitiivisena seikkana kuitenkin mainittakoon moottorin loistava rytmitaju :)
Heikki osti traktorin 80-luvulla Rantsilasta ja rohjake oli ehtinyt seistä 30 vuotta kuusen alla. Innostus kunnostamiseen syntyi yhteistyönä oulaistelaisen konefakiiri Tepin kanssa. Koneen ympärillä tanssittiin pari päivää ja umpiruosteinen härvilä lähti käyntiin. Pensseliremontin aikana huomio kiinnittyi työjuhdan otsassa olevaan lommoon ja kone paljastui juuri samaksi yksilöksi, joka ostettiin kotitilalle uutena vuonna 1959. Lommo syntyi siitä, kun isäukko oli vanha hevosmies ja DT:n kanssa tuli mutkia matkaan heti ensimmäisellä ajokerralla. Isäntä painoi kaasun pohjaan ja tempaisi kytkimen päälle - tämän johdosta tuholainen ryykäsi suoraan ladon seinään! :)
Weteraanikonepäivillä eräs tuttava kertoi tämän myös olevan saman pelin, jonka Heikin samainen isäukko Saaren Armas (nimi talon mukaan) toi aikanaan kylältä potkimalla kotia. Isäntä lähti tällä kirkolle myllyyn ja perillä ohjauksen simpukka meni hajalle. Ohjaus pyöri sen seurauksena holtittomasti. Tilannetta pohdittiin sakilla ja lopulta traktorin keula käännettiin miesvoimin kotiin päin. Tämän jälkeen isä löi ykkösen silmään, lähti kävelemmän liikkuvan traktorin rinnalla ja piti potkimalla eturattaat suorassa kotiin saakka 10 kilometrin matkan! :) Reissuun kului kokonainen päivä ja tämä tarina on tosi!
Tuholainen on näköjään kilvissäkin :) Nokassa myös Harkovan tehtaan merkki.
DT-14 oli unkarilaisen Harkovan traktoritehtaan valmistama dieselkäyttöinen traktorityyppi, joka soveltui pääasiassa puutarhaviljelyyn. Sen valmistus aloitettiin vuonna 1955. Moottori oli yksisylinterinen ja nelitahtinen dieselmoottori. Traktorissa oli neljä vaihdetta eteenpäin ja vaihtajalla saatiin sama määrä vaihteita taaksepäin. Traktorista voitiin tehdä myös taaksepäin ajettava penkkiä kääntämällä. Vuonna 1957 DT-14:stä tuli uusi malli DT-14A, jonka jälkeen DT14B. DT-14:n seuraajaksi ryhdyttiin valmistamaan DT-20:stä, joka oli voimakkaampi. Suomeen tuotiin muutamia DT-14:sia, joita Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos ei pitänyt turvallisina.
Mikä sitten tekee täystuhosta moititun koneen? Ensiksikin se on kuulemma raskas rohjake, siinä on vain 14 hevosvoimaa ja kantamattoman ohuet takarattaat. Aikanaan kaksi valjastettua hevostakin veti tämmöistä traktoria ylös suosta. Pojat tekivät myös pyöriin kuorma-auton rattaista levikkeet kulmarautoja pulttaamalla ja tämä lisäsi osaltaan kantavuutta.
Porsche Junior Diesel vuosimallia 1961.
Kyseessä yksi pyttyinen, nöyrä, pitkäiskuinen ja sitkeä peli. Kone seisoi talven hangessakin ja silti virta-avainta meriteeraava viila käynnisti sen heti näppärästi.
Heikki osti traktorin Rantsilasta vuonna 1981. Sen jälkeen se oli työn alla 25 vuotta ja tuonkin jälkeen koneella riitti heti yhteistyöhalua.
Luotettavasta juhtasta löytyy 10 hevosvoimaa.
Onko se Romu-Heikki rallikuskikin?
Lähipiiri ajelee kilpaa ja mestari kulki itse reissuissa mukana. Porukat alkoivat ilkkua, että Heikki se ei itse uskalla ajaa rallia ja niin päätti nestori näyttää!
Mies ajoi lopulta rallia useammankin vuoden. Oma tytär puolestaan on voittanut suomenmestaruuksiakin ralleissa.
Tässä hirmussa on jo 150 hevosvoimaa.
Myrkyllinen ristiriita se oli lopulta tuo ralli Heikin luonteellekkin - jos olisi tapahtunut ulosajo, olisi tullut lommo hienoon autoon! Tämän vuoksi kisat tuli lopulta ajettua liian nätisti :)
Apumoottoripyörä KO vuosimallia 1960. Se on Romu-Heikin ensimmäisiä koneita liki 60 vuoden takaa. Neuvostoliittolaisessa härvilässä on 0,5 hevosvoimaa. Tämän jouduttavan menopelin ansiosta mestari ehti kylälle ensimmäisenä vikittelemään tyttöjä, kun muut kateelliset pojat olivat polkemassa raittia vasta puolivälissä. Tällä pyörällä ei deodoranttikaan pettänyt. Hevosvoimat hajoittivat alkuperäisen rungon ja korjauksen jälkeen siitä on löytynyt tytön kyytiin istuttamiseenkin ihan virallinen standardi tanko. Vaihtoehtoisesti siihen soveltuu myös tarakka.
Pyörä kulkee 40 kilometriä tunnissa ja erään kerran rekan imuun joutuessa taisi vauhtia olla jopa 80. Silloin vältyttiin kuin ihmeen kaupalla mettähallituksen puolelle joutumiselta, mutta hillittimiäkin piti käyttää ihan tosissaan.
Edellisen kerran pyörä starttasi viime kesänä, mutta suostutteluun pitää varata aina aikaa puolipäivää. Suoritus vaatii myös ensin hyvän lämmittelypolkuajon kylällä.
Helkama Mini vuosimallia 1967. Tämmöisen Heikki sai aikanaan heinänteko palkkana kotoa. Pyörä on entisöity ja museorekisterissä. Heti starttasi kuin palmun alta ja kävi nätilllä äänellä.
Unkarilainen Danuvia "Pustan tuulispää" vuosimallia 1961. Pyörä markkeeraa Heikin historiaan kuulunutta Jawa 250:tä, jonka jälkeenpäin harmitellut mestarimme möi rahapulassa 50 markalla vuonna 1965.
Danuviassa on kovemmat kierrokset kuin Jawassa ja tämä peli sammuu vain pakolla vaihde päällä.
Sitten! Viime talven keksintönä Kullanjalostuskone ja -linjasto. Romu-Heikki ja kaverit päättivät lähteä Lappiin tutustumaan kullankaivuuseen jo vuonna 1984. Tuolloin paikanpäällä jututettiin myös vanhoja kultamiehiä ja parin löydön jälkeen päätettiin tehdä valtaus. Sen jälkeen veri on vetänyt joka vuosi pohjoiseen.
Keksintö on hybridimalli, eli se toimii polttomoottorilla ja sähköllä. Ensin käynnistetään agrigaatti.
Ensin lapataan seulaan tavaraa, vesisuihku puhdistaa kullan joutomaasta, rikaste valuu reijistä kaukaloon, kaukalosta se valuu rihloilla varustettuun ränniin ja ränni tyhjennetään lopulta syynättäväksi vaskooliin.
Kyseessä on siis oma keksintö, jossa kaverina oli Ranualta lähtöisin oleva mestarihitsari Jani Saarijärvi. Masiina on rakennettu mm. vanhasta siltarumpun päästä, vanhasta öljysäiliöstä, teollisuuskuljetimen rullista, isosta nosto-oven moottorista ja kaikesta muusta vaastavasta kierrätystavarasta. Laite on tarkoitus koeponnistaa lähipäivinä ja sitä varten viereen kipataan sorakuorma. Testin jälkeen rynnätään kaverin kanssa tekemään taas reikä maankamaraan Lappiin!
"...Ja minkä Romu-Heikki ansaitsi ja Lauru Veikko hankki, tallelle sen kaiken otti Oulaisten pankki, ruma rilluma rillumarei..."
Romu-Heikiltä löytyy myös oletettavasti Suomen suurin autojen merkkikilpikokoelma.
Varastossa on yhteensä 10 000 kilpeä ja tässä näytillä niistä on noin tuhat kappaletta.
Kokoelman harvinaisuuksiin sisältyy mm. Renault, Austin A 40, Escort 1300GT, Major, Auto-Union (Audin edeltäjä) ja Signet.
Autojen huoltokirjakokoelma.
Ohuempi ohjekirja on Fiat 850:selle ja paksumpi Toyotan Crown ja Corona malleihin. Tuo kattavampi taitaa olla THL:n laatima :)
Scandinavian mossen venäjänkielinen ohjekirja. Romu-Heikki kertoo ainakin ensimmäisen luvun vielä takellelleen :)
Oma huutokauppahalli ja kotikirppis ovat täynnä monipuolista tavaraa. Paikka on palvellut 10 vuoden ajan Oulaisissa.
Loppuyhteenveto: Romu- Eija & Romu-Heikki. Parempi puolisko toimii enemmän kodin irtamistojen parissa ja pitää huutokauppahallin ja kirppiksen paikat erinomaisessa järjestyksessä. Jutun teon aikaan oli tuloillaan juuri huutokauppapäivä, mutta Lapin kultareissu siirtää seuraavia tapahtumia enemmän syksyn puolelle. Mikäli silloinkin on vielä lappu luukulla, ukot ovat tainneet löytää melkoisen kultasuonen! :) Mestarin mukaan romualalla ylentyminen onnistuukin vain siirtymällä jalompiin metalleihin. Ja olisihan se melkoinen aarre, jos konekantaan löytyisi jostakin vielä harvinaisia tipparenuja pattikatolla.
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu