Tarina merikotkan pelastamisesta koottu yksiin kansiin
Yksi maamme historian sykähdyttävimmistä luonnonsuojelun menestystarinoista on nyt koottu kirjaksi. Merikotkien puolesta – WWF:n merikotkatyöryhmän vuosikymmenten taival -raportti julkaistiin viikonloppuna. Julkaisussa kerrotaan yksityiskohtaisesti, kuinka merikotka onnistuttiin pelastamaan sukupuuton partaalta. Raportin päätoimittaja Ismo Nuujaa haastattelee Jussi Häkkilä.
WWF:n merikotkatyöryhmä perustettiin vuonna 1972, jolloin merikotkan tilanne oli surkea. Kanta oli pienentynyt jatkuvasti 1900-luvun alusta lähtien. Huolimatta 1920-luvulla tapahtuneesta rauhoituksesta merikotkia vainottiin aina 1950-luvulle saakka pesintää häiritsemällä, pesäpuita kaatamalla ja jopa lintuja ampumalla. 1970-luvulla havaittiin, että pesivien lintujen lisääntymiskyky oli alentunut ympäristömyrkkyjen takia, ja esimerkiksi vuonna 1975 kuoriutui ainoastaan neljä poikasta. Laji oli säilynyt vain Itämeren saariston syrjäisimmissä ja luoksepääsemättömimmissä ikimetsissä.
WWF:n merikotkatyöryhmä alkoi tehdä valistustyötä ja suojella pesäpaikkoja yhdessä maanomistajien ja viranomaisten kanssa. Kenties tärkein yksittäinen toimi merikotkan pelastamisessa on ollut työryhmän aloittama talviruokinta, jonka avulla kotkille tarjottiin myrkytöntä ravintoa. Hiljalleen kanta elpyi. Nykyään poikasia syntyy vuosittain 400–470, ja merikotka on levittäytymässä myös sisämaahan.
Työryhmän työ on järjestetty alusta alkaen alueelliselta pohjalta. Kullakin alueella on oma työryhmänsä, jota johtaa aluevastaava. Nykyään aluetyöryhmiä on Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Merenkurkussa, Uudellamaalla ja Pohjois-Suomessa.
