Rasvamontun kiskot johtavat rautatieharrastajien veturitalleille Ouluun
Kuvassa kerholaisia, joista jututettavana mm. asiantuntija ja tarvikehankkija Tauno Papunen (toinen oik.) ja ajojärjestelijä, muonittaja sekä rahastaja Antti Jylhä (oik.).
PoRha on rautatieliikennekerho, jossa mm. kyyditetään lättähatuilla nostalgian nälkäistä kansaa ja kunnostetaan vanhoja junia. Aktiivisia kerholaisia on n. 30 ja kaiken kaikkiaan jäseniä erilaisissa harrastusmuodoissa parisen sataa.
Kuljettaja ja aikataulusuunnittelija Paavo Järvelä. Lättähatun lähtöaika oli klo 10.30 ja mies oli visusti ajoissa starttaamassa :)
Lättähatussa on ohjaamo molemmissa päissä. Tämä on hiljaisempi pääty, nimittäin toisessa sijaitsee moottori ohjaamon alla. Tämä lättis on DM7 vuosimallia 1962 ja sen maksiminopeus on 95 kilometriä tunnissa. Sallittu aikataulu nopeus on 80.
Paavo tähyää kohti kiskoja ja samalla ajatukset suuntaavat myös taakse päin, mies nimittäin ajoi aikanaan VR:n junia 36 vuotta. PoRhan toiminnassa hän on ollut mukana 9 vuotta.
"Kiskot taakse jää ja juna jyskyttää...Monesti on tullut pohdittua, miten junan ratas haistaa seuraavan kiskon vaihdetta siirrettäessä. Junan pyörässä oleva laippa kuulemma varmistaa sen.
Siinä on rakentumassa kerhon neljäs lättähattu DM7. Valmistumisaikataulu on asetettu vuodelle 2025, mutta näin aktiivisessa toiminnassa se valmistuu väkiselläkin aiemmin. Suomessa ajokuntoisia lättähattuja on luettelon mukaan 28 kappaletta.
Junan lattia on uusittu ja seuraavaksi on vuorossa ikkunat ja istuimet. Vanha istuinkangas oli kerniä ja sitä saadaan tilattua aitona tavarana Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta Raahesta.
Varaosa juniakin pitää olla. Onkohan tässä se klassinen ongelma, että juuri tarvittava osa puuttuu tästäkin värkistä. Tarvikkeita on vaikea löytää ja alkuperäisenä niitä saa vain vanhoista junista.
Antin ja Taunon resiinaralli. Tuommoista laitetta olisi mukava päästä testaamaan. Vaihdemiehet käyttivät näitä aikanaan, siirtyäkseen ratapihan nopeasti päästä päähän.
Tämä resiina oli aiemmin ihan pieninä palasina. Siihen hankittiin puu- ja rautaosat ja se on nyt liikennekunnossa.
Raidetraktori eli "kisko kalle". Tämä oli kapeutensa ansiosta verraton kone siirtämään vaunuja lyhyillä raiteilla. Sen on valmistanut Tampella vuonna 1958 ja sen nopeus on 25 kilometriä tunnissa. Laite on peruskorjattu ja siinä on sama kytkin kuin lättähatuissa, eli niidenkin siirto onnistuu.
Kontino eli Move on valmistettu saman nimisessä tehtaassa Tikkurilassa 60-luvun alussa. Tässä on erilainen nopeuden säätö, kaksisuuntainen ohjaus ja maksimi nopeus 35 kilometriä tunnissa.
Moottoriresiina Tre. Nämä korvasivat aikanaan perinteiset resiinat ja niissä on alhaalla tunkki, jolla se kääntää itsensä vastakkaiseen suuntaan. Pellin alla on volkkarin paikallismoottori.
Sisun valmistama kaksikeulainen Rau rata-auto Rto 20 vuosimallia 1962. Koneena Fordin moottori ja maksiminopeus n. 85 kilometriä tunnissa. Toisella puolella on paremmat toppatuolit herrojen takamusta varten. Allekirjoittanut ei huomannut katsoa, kumpiako tuoleja varikon pojat hänelle tarjosi.
Rataosaston asuntovaunu. Tämä on myös tarkoitus kunnostaa, mutta missä päin se on se rautatieläisten leirintäalue? :)
Tka 7 ratakuorma-auto numero 231. Valmistaja Kuopion konepaja.
Rau ratahenkilöauto projekti vuosimallia 1955. Tähtäimessä on jo ensi kevään näyttely.
VR nimi tulee valtionrautateistä, joka oli Suomen valtiollinen rautatielaitos vuosina 1862–1995.
LOPPUYHTEENVETO: Rautatieharrastajat tarjosivat alkaneen syystoiminnan ja Rasvamonttu -ohjelman vierailun kunniaksi kakkukahvit. Ensi vuonna juhlitaan myös kerhon toiminnan 20-vuotisjuhlaa ja kahvipöydässä suunniteltiinkin jo hienoa lättähattu juhlaretkeä.
Katso myös: Pookin Rasvamonttu-Ari ja Ilmailukerho valloittivat taivaan Pyhäsalmella
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu