Färmin Matti korjaa kotitilan Plymouth jenkkiautosatoa Oulaisissa
Färmin Matti. Jenkkiauto harrastaja, entisöijä, konerassaaja ja päivätöinään Raahen tehtaan käyttömies. Autot ovat kiinnostaneet mestaria pienen ikänsä ja saman ajan niitä on hiljalleen kertynyt valikoidusti omaan kokoelmaan. Mies tekee autojen entisöintiä omalla kotitilallaan ja konehommat hoituu pitkälle omin käsin. Ainoastaan koneistukset ja maalaukset on teetetty muualla. Ja kyllähän Matti on käyttömieskin, nimittäin nytkin lyhyen vierailun aikana käytettiin neljää eri moottoria :)
Kokoelmassa on tällä hetkellä neljä ajokuntoista autoa, joista kolme on katsastettu. Plymoutheissa on moottoreiltaankin erilaisia versioita ja isälläkin on ollut merkki jo aikoinaan käytössä. Kyseessä ovat kuulemma enemmän hifistelyautot ja niillä ajeleminen, tehot ovat enemmänkin sivuseikka.
Plymouth Sport Satellite vuosimallia 1969.
Kesäauto on kilvissä ja liikenteeessä. Matti osti auton vuonna 2004 ja se on tarkoitus museokatsastaa tälle kesälle.
Entisöinti tapahtui hiljalleen ja siihen kului 15 vuotta. Peli vaatii vielä pikku viimeistelyä.
Autossa on museo pakoputkikin.
Erikoiset takalyhdyt.
Autoon muuten tulee Matin kokoelman ensimmäinen museorekisteröinti.
Sisällä on mm. uudet katto-, lattia-, ja penkkiverhoilut. Ovipaneelit ovat alkuperäiset ja hyväkuntoiset.
Syksyn jälkeen mittariin on tullut 2000 kilometriä.
Tyyliä.
Plymouth on amerikkalainen automerkki, jota valmistettiin vuosina 1928–2001. Plymouth oli Chrysler Corporationin, myöhemmin DaimlerChryslerin valmistama ja se oli Yhdysvalloissa kolmen myydyimmän automerkin joukossa suurimman osan tuotantoajasta. Merkki suunnattiin Fordin ja Chevroletin haastajaksi Yhdysvaltain edullisimpien automerkkien markkinoilla. 1990-luvun loppupuolella merkin suosio hiljalleen väheni ja malleja oli enää muutama kappale.
Mitäs se on syönyt tämä yksilö?
Tässä autossa on 318 kuutiotuuman ja 5,2 litran pienempi kone. Samalla myös säyseämpi ääni, mutta pellin alla muhii tehtaan mukaan kuitenkin 230 hevosvoimaa. Pienemmät koneet syövät n. 12-17 litraa sataselle.
Mopar on valmistanut osia ja tarvikkeita Chrysler Corporationille.
Plymouth Belvedere myös vuosimallia 1969.
Kyseessä on hiljalleen etenevä "hot rod" tyylinen projekti, johon on tullut jo tehtyä peltihommia. Autossa on ulkonäön lisäksi myös rouheva ääni.
Peli on ollut kasattu auto jo 80-luvun alussa ja silloin se on maalattu mustaksi perinteisellä mirra maalauksella. Maalissa on siis kuultanut kirkkaalla ilmalla isot sateenkaaren väriset metallihileet.
Kyseessä on yllättävän korkea auto.
Ja leveäkin kärry.
Sport Satellitessa on aavistuksen verran upotetummat lyhdyt.
Koristeena Ruotsin varaosakilpi saman mallisesta autosta.
Huomasitteko, auto on ollut aiemmin 4-ovinen ja se on muutettu 2-oviseksi 80-luvulla. Takaovet on hitsattu umpeen, etuovea on jatkettu ja keskitolppaa siirretty taaksepäin.
Matin käsialaa.
Ja myös tässä. Projektin valmistumisella ei ole aikataulua.
Vielä ei päästä siisteihin sisätöihin.
Piristetty pikkulohko kasi 318 5,2l. Laitettuna vähän isompi kaasutin ja nokka-akseli ja möykky henkii vähän alle 300 hevosvoimaa. Paikallaan on kuitenkin merkin pienin moottori. Tehokkain jytky on tehtaan mukaan 425, eli 426 kuutiotuumainen Hemi.
Chrysler Town&Country vuosimallia 1973.
Henkilöautoja isoimmasta päästä ja leveys lähes 2,5 metriä.
Pituuskin huikeat 5,85 metriä! Auto on vaihteeksi taas seisonnassa, mutta katsastettu peli kyseessä.
Tuoreena ostoksena vetokoukku, joten traileri vain perään ja tehokkaalla juhdalla on tarkoitus vetää muita autoja.
Kuinka paljon autossa itsessään on kuljetustilaa?
Penkit nurin.
Kyllähän tuolla hakee vaikka rankakuorman mehtästä! :) Peräkonttikin kooltaan 2,5 x 1,20 metriä.
Loput tavarat menee vielä katolle.
Kyseessä 8 hengen henkilöauto.
Mistä se jämerä potku autoon sitten syntyy?
Täältä se löytyy!
Pellin alla tehtaan isoin moottori, eli 7,2 litrainen ja 440 kuutiotuumainen vakio jytky. Tehtaan mukaan 215 hevosvoimaa. Pakoputki vuotaa, joten ääni oli vähän normaalia möreämpi.
Yksityiskohtia.
Muotoilua.
Plymouth Valiant vuosimallia 1965.
Auto on ollut uutena Oulussa ja Vihannin suunnalla se on liikkunut 80-luvun alussa. Peli on ehtinyt viettää välissä aikaa puunkin alla ja Matti osti sen vuonna 2005.
Valiant on ollut ympäri vuoden ajossa ja nytkin sen alle on unohtuneet talvirenkaat.
Matti on joskus myynytkin yhden Valiantin.
Omaperäistä.
Auto on sisältä aiemman remontin jälkeen aika siisti, mutta penkit vaatisivat jo ompelua. Edessä on yhteinäinen etupenkki ja tämä malli on rekisteröity 6:lle hengelle.
Plymouth Valiant on vuosina 1960–1976 valmistettu yhdysvaltalainen automalli, jota valmisti Chrysler. Plymouth Valiant oli aikanaan suosittu perheauto ja yksi edullisimmista Plymouth-malleista. Plymouth Valiantin valmistus loppui vuonna 1976.
Akku vaihtuu tarvittaessa autosta autoon.
Mitenhän se tuo Matin sähköpuoli?
Käyntiin hörähti! Piristetyssä pikku kuutosessa on erilainen ääni kuin yleensä jenkkiautoissa. Sävyltään käynti on normaalia tuimempi ja siinä on argentiinalainen aksentti :) Aiemmin ennen muuttuneita useita kytköksiä Valiant on ollut varustettu samalla vakiokoneella. Nyt siinä tosin on siis pienempi 170 kuutiotuumainen ja 2,8 litrainen kuutoskone. On porattu, laitettu kansi, peltisarjat ja melko reipas nokka-akselikin. Paikallaan on kaksi kurkkuinen kaasutin, mutta tarkoitus on laittaa vielä tilalle kuuspiste ruisku.
Lokarin valmistama lasten jeeppi 1980-1990 luvuilta.
Matti maalasi auton keväällä.
Tässä on sama mirra maalaus, kuin on ollut aikanaan rouheammassa Plymouthissa. Värikkäät hileet näkyy vain auringonpaisteessa
Sieltähän paistaa konekkin.
Kyytiin mahtuu 2 henkilöä ja Lokari on valmistanut myös myös 1 hengen malleja, formula-autoja ym. menopelejä.
5 hevosvoiman Briggs & Stratton. Tehoja piti kuulemma vähän rajoittaa :)
Taitaa mennä maastossa kuin maastossa...
Omasta hallista löytyy myös nostolaite.
Ai niin, vielä on esittelemättä se meneillään oleva kolmas projekti. Tältä se on aikanaan näyttänyt liikenteessä.
Loppuyhteenveto: Elikkä tässäkin tapauksessa kyseessä on Plymouth Belvedere vuosimallia 1969. Auto on ollut aikanaan Suomen Pankilla, sieltä se siirtyi seuraavalle omistajalle, sitten Matin isälle vuonna 1989 ja lopulta se päätyi mestarin kokoelmaan. Hylsystä puuttuu paljon peltejä, mutta onneksi isoja palasia saa jo valmiinakin. Pankista tulikin mieleen vanha kolikkoleikki, jos auto jää haastattelun jälkeen talliin oikein päin, Matti jatkaa työtä huomenna. Jos väärin päin, niin ensi viikolla. Mikäli kärry jää pötköttämään kantilleen, projekti jatkuu kiireisellä miehellä ensi kesänä :)
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu