Nuojuan Hartsa tuunaa 70-luvun Coupe Taunusta ja Harley Parkinson moottoripyöriä Puolatien Boogiessa Oulun Ruskossa
Nuojuan Harri. Lupsakka koneharrastaja, raskaankaluston ammattilainen, muusikko, tanssinopettaja ja halpa tekninenpäällikkö Oulun Betonikuljetus Oy:llä. Mestari vahtii, että työpaikan vehkeet toimii ja niitä korjataan sitä mukaa kun ne särkyy. Vapaa-ajan moottorihommat ovat paisuneet laajoiksi, joten 6 vuotta sitten tehdystä hallista on varattu oma tila niiden rassailulle. Talosta löytyy myös kokoustilat, äijäluola ja treenikämppä viikonloppu painotteiselle rokin ryskäämiselle. Rumpuja paukuttavan päällysmiehen motto kuuluu: kaikkea osataan ainakin vähäsen ja jos ei osata, niin ainakin yritetään. Soliferin moottorikin tuli purettua jo 13-kesäisenä ja sen jälkeen koulussakin opetetut asiat olivat jo itsestäänselvyyksiä.
Harri ja 2-ovinen Cadillac vuosimallia 1958. Oma auto on painettu valokuvasta äijäluolan seinään.
Jaakolan Pasi. Hyväntuulinen mies on Harrin ykkösnyrkki ja nostelee ja siirtelee paikalleen samaisen johtajan kehittelemiä ratkaisuja. Myös tämä herra harrastaa koko ajan harrasteajoneuvoja.
Autoharrastajaksi leimattu mies.
Oulun Betonikuljetus Oy on osakeyhtiö, jonka toimiala on tieliikenteen tavarankuljetus. Pääkallopaikka sijaitsee Ruskonselän teollisuusalueella Oulussa.
Alkuperäinen Ford Taunus Coupe GT vuosimallia 1972.
Peliin tulee TH350 vahvistettu laatikko, V8-moottori ja 80-luvun taitteesta oleva Chevrolet Camaron taka-akseli. Osien sovittelu eri merkkien kesken saa aikaan oman haasteellisen palapelinsä.
Auto seisoi ennen tuunausta 16 vuotta kotitallissa. Peli oli alunperin uudesta asti paikallisen Laanilan yläasteen rehtorin omistuksessa. Taunus päätyi myöhemmin Harrin edesmenneelle kaverille, jolta se tuli lopulta mestarin talliin.
Maailmasta ei taida löytyä vastaavalla tekniikalla varustettua mallia.
Täysin verhoillusta sisustuksesta löytyy nahkalla sävysävyyn päällystetyt Recaron penkit.
Mestarin laskujen mukaan peliin on mennyt jo 7 miljardia rahaa ja menee kuulemma vielä saman verran :)
Näppäräkätinen toinen omistaja oli asentanut pellin alle jossain vaiheessa tuplaturbo V6:sen. Lopullisten viilauksien jälkeen kuulemma uskaltaa tehojen puolesta lähteä vaikka bemarin kanssa samoihin valoihin. Polttoaineen lopullinen malli ja laatu ei ole vielä tiedossa.
Ford Taunus on saksalainen automerkki. Urheilullinen GT sisälsi muun muassa kauhan istuimet integroiduilla niskatuilla, täydellä instrumentoinnilla, nahkaisella ohjauspyörällä ja kaksoisvaloilla.
Tuttu toinen omistaja muutti myös alkujaan mustan vinyylikaton aidoksi nahkakatoksi.
On sitä Taunuksessa paljon muistia - jopa 350 gigatavua! :)
Harri hymyili salaperäisesti, kun tuli puhe tämän merkin alkuperäisyydestä.
"Elämä on liian lyhyt ajettavaksi tylsillä autoilla".
Taunuksen mustalaatikko?
Kyllä se vaan sittenkin on polttoainetankki. Vielä ei ole varmuutta, mille menovedelle se totutetaan.
Auto on käynyt välillä melko hylsynäkin.
Korista erottuu merkin tyypillisiä muotoja.
70-luvun tyyliä.
Chevrolet Malibu SS vuosimallia 1965.
Kyseessä vanhanliiton aito suomiauto, jonka moottori pötkötti vielä viereisessä hallissa.
Auto oli aikanaan pitkään Oulussa, kävi sen jälkeen parikymmenen vuoden vauhtimutkan Rovaniemellä ja Harri osti sen sieltä muutama vuosi sitten.
Etanolikäyttöiselle pelille on kellotettu aikanaan 10,5 sekuntia varttimailille ja kone hönkii 750 hevosvoimaa. Hirmu vie 50 litraa sataselle! Eli lisätäänpä taas yksi miljardi lisää budjettiin :)
Oikean sävelen löytymisen jälkeen Malibusta tulee kuulemma vielä ärtsympi vehje.
Sylinterinkansi. Viimeisen tapin takaa käsitelty rasia on porattu isommaksi, arat paikat holkitettu, dekkipinnat on oiottu ja löytyy myös kireämpää nokkaa.
Harri tilasi jenkeistä erilaiset kannentiivisteet ja osat kuulemma tahtoo yleensä odotuttaa itseään maailmalta.
Ei se vielä startannut.
Konepellistä löytyy myös skuuppi.
Olisiko siinä jostain kulmasta katsottuna ripaus ministerityyliäkin?
Chevy on Chevy.
Cadillac vuosimallia 1958.
Kyseessä arkistokuvat ja peli oli parasta aikaa maalattavana.
2-ovisessa pelissä on punainen kori ja valkoinen katto.
On se hieno!
Emännän kanssa edustamassa.
Harrista on tehty juttu myös Cadillac-lehteen.
Cadillac on ollut viime ajat uudelleen maalattavana.
Epoxit oli jo pinnassa. Jokohan on jo maalattu?
Harley Parkinsonit!
Harley Davidson Shovelhead "Viimeinen mohikaani" vuosimallia 1982.
Kyseessä on vielä projektivehje.
Perä on varustettu autonrenkaalla, kuten aito sopperi pitää tehdäkkin.
Harri on myös vannoutunut pyörämies. Tällä pitkäkeulaisella vehkeellä ajaessa perä on vielä eri liikennevaloissa etuosan kanssa. Prätkä pitää jättää parkkipaikallakin vinoon, ettei autot kolhi eturatasta. Pidempiäkin malleja kuulemma löytyy katukuvasta.
Harley Davidson Panhead vuosimallia 1954. Mestari rakensi tämän yksilön 16 vuotta sitten.
Harri ajeli aikanaan paljon myös japanilaisilla pyörillä. Yhden kolarin jälkeen oppi kuulemma myös hiljalleen rauhoittumaan kaasutellessa.
Shovelhead-moottori luotiin, kun vanha Panhead oli vanhentumassa.
Pyörät ei ole tehohirmuja, vaan enemmänkin fiilistelyvehkeitä.
Hetkinen, joku ei nyt täsmää, Harrillahan ei ole risupartaa :)
Ford Thunderbird 1960-luvun alusta.
Kaverin auto säilytyksessä.
Muotoilua, tai vaatiiko pitkä peräosa konttiin yltämiseksi oman syvennyksen?
Leveyttäkin piisaa.
Siisti peli.
Harri suunnitteli, että tästä irrotetaan seuraavana päivänä hyvä skuuppi Taunukseen :)
Yksityiskohta.
Jokaisessa vanhassa autossa on omanlaisensa hieno kahva.
Singneeraus.
Solifer vuosimallia 1973.
Pappa-Tunturi vuosimallia 1974.
Asetelma.
Ykköskopan Ford Escort RS2000 vuosimallia 1968.
Pihalta löytyy myös samanikäinen varakori.
Kyseessä taitaa olla vanha kilpapeli.
Turvakaaret ja kuppipenkit.
Teknic, sanoi toimittaja kun Escortin näki!
Onko se pitänyt laittaa johdoista käyntiin? :)
Toimittaja ei tiedä mikä tämä on, mutta epäilee sitä hurjan kyydin vaatimaksi oksennuspussiksi? :)
Escortin varakori vuosimallia 1968.
Chevrolet Express vuosimallia 2006. Pellin alla 6 litran V8 kone, eli sama mikä löytyy Hummerista.
Volvo huollossa.
Kyseessä täysin ajokuntoinen ajokki ja ollut aiemmin vain yhdellä omistajalla. Harri osti pelin muutama vuosi sitten alustana Helsingin suunnilta. Nyt on vielä vähän auki, mitä sille kaikkinensa tullaan tekemään.
Scania vuosimallia 2015.
Tämä on uudempi malli, mikä käynnistettiin haastattelun alussa. Molemmissa on sama V8-kone ja 580 hevosvoimaa, mutta tässä on vaisumpi ääni.
Volvo vuosimallia 2010.
Kutitellun koneen vuoksi hevoset ovat kysymysmerkki.
Talossa on omiakin Volvoja, mutta niihin ei kuulemma kuseksita :)
Itseoppinut muusikkotaiteilija ja Puolatien Boogien äijäluola.
Bändin nimi on isketty tyylikkäästi soittimen kanteen.
Harvinaiset Ludwig rummut vuodelta 1959. Kattiloissa ei ole tämän päivän saundi, mutta salaisuus on niiden vanhassa nostalgisuudessa. Musiikkiliikkeen mukaan näitä vehkeitä löytyy vain tosi keräilijöiltä ja kyseistä vinyylipinnoitetta valmistetaan kolmenlaisena versiona. Tässä "Ringo" -päällysteessä on joku ainesosa, joka ei tahdo tykätä Suomen ilmastosta. Onneksi hallin äijäluolasta löytyy myös oma lämmin ja tilava treenikämppä.
Oma leima tarkalla 50-luvun tyylillä.
Loppuyhteenveto: äijäluolasta löytyy kerhotilojen lisäksi myös omalle tyylille uskollinen saunaosasto. Täällä talon isäntäkin rentoutuu ja unohtaa työasiat, nimittäin löylyhuoneen lattia ei olekkaan betoni pinnalla ja lisäksi kaikki 3 löylykiulun pohjaa oli rummutettu syville lommoille :)
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu