Pohjanmaan rannikon pienten jokien happamuustilanne heikko
Viime kuun lopulla alkaneet happamuusongelmat ovat koetelleet pieniä ja keskisuuria jokia Vaasan eteläpuolelta Kokkolan pohjoispuolelle ulottuvalla alueella. Ongelmat ovat olleet pahimpia tällä vuosikymmenellä ja esimerkiksi Kruunupyynjoen, Kälviänjoen sekä muutaman pienemmän sivujoen happamuutta kuvaavat pH-arvot ovat olleet alimmillaan 4,2-4,9. Pienemmissä uomissa ja ojissa on mitattu jopa alle pH 4:n lukemia. Luontainen veden pH Suomen jokivesistöissä on 6-7, humusvesissä jonkin verran pienempi. Tavoitteellisena happamuuden minimiarvona vuositasolla pidetään pH-arvoa 5,5.
Perhonjoen kasitien sillan alapuolisella osuudella pH on ollut alhaalla ja alueella on mm. kaloja kuollut sumppuihin.
Voimakas happamuus on vesiluonnolle, esimerkiksi kalastolle, erittäin haitallista. Happamuudesta johtuvia kalakuolemia ei toistaiseksi ole kuitenkaan tullut ELY-keskuksen tietoon.
Happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma. Ongelman perussyy on alueen happamassa maaperässä, happamissa sulfaattimaissa, ja näiden tehokkaassa kuivattamisessa. Pahin tilanne syntyy, kun kuivaa kesää seuraa sateinen syksy tai seuraavana vuonna kova kevättulva, joka huuhtoo kuivan kauden aikana muodostuneet happamat yhdisteet ja metallit vesistöihin. Kaksi edellistä kesää olivat hyvin kuivia ja lämpimiä, minkä vuoksi olosuhteet happamien yhdisteiden muodostumiselle ovat olleet poikkeuksellisen suotuisat. Syksyn sateet varsinkin Kokkolan seudulla ovat huuhtoneet nyt näitä yhdisteitä jokiin. Tämän kuun puolella tilanne on hieman parantunut sateiden tauottua. Happamuushaitat voivat kuitenkin vielä pahentua, etenkin mikäli saadaan runsaita sateita. Mikäli maa ja vesistöt jäätyvät, siirtyy happamuusriski ensi keväälle.
Lue myös: Tuhkalannoitusta testataan happamuuden ennaltaehkäisyyn Kruunupyyssä ja Yli-Iissä