Kuva: Oulun yliopisto
Oulun yliopiston tutkijat ratkaisivat Käymäjärven kiven 300 vuotisen arvoituksen
1600-luvun lopulla Pajalasta Ruotsin Lapista löydettiin merkillinen kivi, jota pidettiin vuosisatojen ajan riimukivenä ja jopa todisteena sivilisaation alkukodin sijainnista Euroopan pohjoisreunalla.
Oulun yliopiston arkeologian ja historian tutkijat ovat ratkaisseet muinaistutkijoita yli 300 vuoden ajan askarruttaneen ns. Käymäjärven kiven arvoituksen. 1600-luvun lopulla Pajalasta Ruotsin Lapista löydettiin merkillinen kivi, jota pidettiin vuosisatojen ajan riimukivenä ja jopa todisteena sivilisaation alkukodin sijainnista Euroopan pohjoisreunalla. Uusissa tutkimuksissa kivi on osoittautunut luonnon muovaamaksi kalkkikivilohkareeksi, jonka pinnan kuviot ovat jälkiä erilaisista geologisista prosesseista, eivät riimukirjoitusta. Tutkimuksessa analysoitiin kiveä suhteessa paikalliseen geologiaan ja maisemaan sekä liitettiin kivestä tehtyjä aiempia havaintoja ja tulkintoja laajempaan asiayhteyteen. Tutkimus yhdistää geologian, arkeologian ja historian tutkimusmenetelmiä. Käymäjärven kivi on kiehtova ja tärkeä esimerkki kulttuuriperinnön merkityksestä osana eri aikojen laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kivi on kiinnostanut tutkijoita ja suurta yleisöä 1600-luvulta lähtien. Löytö herätti aikanaan myös kuningas Kaarle XI:n kiinnostuksen, ja hän rahoitti tutkimusretken pohjoiseen aikansa huippututkijan, professori Olof Rudbeckin suosituksesta. Vuonna 1731 paikalla vierailivat ranskalainen tiedemies Pierre Louis Maupertuis ja ruotsalainen professori Anders Celsius kykenemättä selvittämään, oliko kyse vain erikoisesta luonnonoikusta vai maailman vanhimmasta kirjoituksesta.
