Rautakautinen muinaislöytö Sievin Kiurunkankaalla
Tutkija Anne Ruuttula-Vasaria haastattelee Jussi Häkkilä.
Sievin Kiurunkankaalta vanhan Evijärven rannalta on löytynyt syyskuussa rautakautisia kirveenteriä ja mm. lintuaiheinen riipus.
Sieviläinen Pauli Lehtola sekä hänen poikansa Joni ja Joose olivat syyskuussa metallinetsinnässä Kiurunkankaalla Sievin Evijärven järvikuivioalueella, kun metallinpaljastin rupesi yhtäkkiä vingahtelemaan. Arkeologit kävivät viime kuussa tutustumassa löytöpaikkaan ja esineisiin. Esineet lähetettiin Museovirastolle.
Löytynyt riipus on katkelmallinen ja muistuttaa lähinnä yhteen suuntaan katsovaa lintua. Esine on litteä ja siinä on nähtävissä kaksi reikää sekä esineen alapinnalla kulkeva viiden kiinnityslenkin sarja.
Muodoltaan esine on lähellä itäisiä eläinriipuksia, mutta tarkkaa vastinetta ei löydy ainakaan Pohjois-Suomen rautakautisesta aineistosta, joskin esimerkiksi Iistä, Sallasta ja Suomussalmelta tunnetaan eläinaiheisia riipuksia.
Vyön tai hihnan helat puolestaan ovat koristelemattomia ja muodoltaan nelikulmaisia. Kunkin kääntöpuolella on nähtävissä kaksi pientä niittiä, jolla helat on kiinnitetty paikalleen. Löytökokonaisuuteen kuuluu myös rautainen rengas sekä pieni neula. Näiden perusteella esineet voidaan tulkita kuuluneeksi vyöhön, joka on todennäköisesti ollut samanlainen kuin mm. Mikkelin Tuukkalasta dokumentoitu ristiretkiaikainen vyö.
Kirveet edustavat kahta eri aikakautta, joskin silmäkirveen ajoittaminen on ollut haastavaa, sillä esineen kiinnitysosa on irronnut. Kyseessä lienee todennäköisimmin myöhäiselle rautakaudelle ajoittuva, sangen leveäteräinen kirves.
Putkikirves puolestaan edustaa varhaisempaa aikakautta kuuluen todennäköisesti joko kansainvaellus- tai merovingiajalle.
Kiurunkankaan löytöpaikkaa voidaan luonnehtia Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan oloissa varsin merkittäväksi. Vastaavia, useita rautakautisia esineitä sisällään pitäviä ja laajalle levittäytyneitä löytösikermiä ei tunneta alueelta entuudestaan, vaan aikakaudesta kertova aineisto on tähän saakka muodostunut muutamasta irtolöydöstä.
Kiurunkankaan löytö viittaa ilman muuta kiinteään muinaisjäännökseen, sillä muutamissa löytökohdissa voitiin havaita myös palanutta luuta. Palaneiden luiden perusteella kohdetta voidaankin alustavasti pitää polttokalmistona, joka sijaintinsa perusteella vertautuu lähinnä Etelä-Suomesta ja muualta Itämeren piiristä tunnettuihin polttokenttäkalmistoihin.
Kohteen tarkempi ja laajempi määrittäminen vaatii kuitenkin arkeologisia kaivaustutkimuksia. Löytöjen levinnän perusteella koko Kiurunkankaan itäpäätä on soranotolta säästyneiltä osiltaan syytä pitää muinaisjäännösalueena.
Lue myös: Museovirastolta avustuksia rakennusten entistämiseen ja muinaisjäännösten hoitoon
