Tanhualan Antille 70-luvun Taunuksien tuunaaminen on kellosepän hommaa Kalajoella
Tanhualan Antti. Leppoisa taunusmies, hienomekaanikko, kelloseppä ja automaatioasentaja. Kirkonkirjojen tarkemman syynäämisen mukaan sukunimi on ollut aikanaan Taunuksela :) Taunus bakteeri on kuulemma pesiytynyt mieheen jo pikku nöösinä, kun isäukolla oli tuohon aikaan Ford Taunus 20M P5 ja muutama muukin Fordi. Merkin vanhoissa autoissa ei ole kovin paljon muovia ja sekin on harrastajalle mieluista, pelti on näet aina helpompi muokata. Ajokit on siistejä pelejä, mutta Antille aina käyttöautoja. Kamppeet on myös sen verran omia tuotoksia, ettei niistä yksikään ole museorekisterissä. Talvet ajellaan sitten uudemmalla pösöllä ja naftakin on siinä halvempaa. Antilla ja Pookilla on muuten yhteinen historia, nimittäin hän on toiminut kanavan perustajan Järvelän Tapsan koruliikkeessä kelloseppänä.
Ford Taunus oli Saksan Fordin valmistama automallisto, jonka jotkin versiot ovat samankaltaisia Englannissa valmistetun Ford Cortinan kanssa. Vuosien 1952 ja 1968 välillä kaikkia saksalaisia Fordeja kutsuttiin nimellä. Taunus ja mallinimiä olivat 12M, 15M, 17M, 20M ja 26M. Kirjain M tulee mestariteosta tarkoittavasta sanasta Meisterstück tai Masterpiece. Taunus taunus nimi poistui autojen pelleistä -68 versioiden kohdilla ja se palasi uusien mallien myötä käyttöön -71 jälkeen.
Ford Taunus Turnier 17M 2000 S farmari vuosimallia 1971.
Auton väri on tehtaan mukaan fern green ja kyseessä on vakiokuntoinen Fordin malli.
Antti pitää ajokkia käyttöautona ja sillä on mukava ajella kesäisin. Talvet tämäkin malli on suojassa varastossa ja kotoakin löytyy ainakin katto jokaisen aarteen päälle.
Autossa on tasainen vääntö ja se ääntää nätisti kuin huonekärpänen.
4v manuaalilaatikko. Tällä pelillä perhe ajoi taannoin Viron lomareissun ja parituhatta kilometriä. Matkalla vain tankattiin, eli nämä ovat varmoja vehkeitä.
Ratti omalla materiaalilla.
Joo, sehän onkin turneelle tarkoitettu!
Tämäkin malli kuuluu ns. "isompiin Taunuksiin". Numero 17 ei myöskään viittaa moottorin iskutilavuuteen, vaikka yleisesti niin luullaan.
Fordin oma kerho. Merkkiä harrastaa n. parisataa jäsentä Suomessa. Alareunassa aiempia kokoontumisia.
Pellin alla 2 litran V6 ja yllättävät 90 hevosvoimaa.
Antin asentamat tuplavalot.
Yksityiskohta.
14 tuuman rinkilät.
Yksityiskohta.
IDS my life! :)
Muotoilua.
Ford Taunus 20M RS vuosimallia 1971.
Kyseessä on urheilullisempi malli, joka on juuri saatu kursittua kattoa vaille kokonaiseksi.
Autossa on ilma-alusta ja hieman kutiteltu konehuone.
Muotoilua.
3v manuaalilaatikko. Antille mukavin asia tässä autossa on hyvä vääntö ja peli jaksaa tyhjäkäynnilläkin hyvin kulkea.
Mittareita joka lähtöön.
20M. Sitäkö on tosiaan myyty ihan metri tavarana? :)
Antti muutti tässä merkissä vähän numeroita, eli ihan samoin kuin toimittaja aikanaan koulun kevätodistuksessaan. 2600:sessa kakkosen korvasi kolmonen ja moottorin kokokin muuttui kuutosesta kasiksi.
Katosta on vain runkokaaret jäljellä ja ensi talven aikana se olisi tarkoitus myös ommella loppuun.
Jalopuun pätkillä päällystetty ja niitattu ohjauspyörä.
Kölnin vaakuna.
Hole in one! - eli suomeksi sanottuna, ei muuta kuin ykköstä silmään!
On kierroslukumittaria, öljynpainemittaria, amppeeria ym.
Fordin kerhon logossa on kölnin vaakuna ja vähän ruutulippua ja siitä Antti sai idean viedä penkin kankaat serkkupojalle prodeerattavaksi Kokkolaan. Lopuksi toinen luottoverhoilija kursi ne vielä kasaan.
Pellin alta löytyy vaihtunut tekniikka. Koneena on vuoden -62 Ford Fairlinen pikkulohko, eli pienin versio. 221 kuutiotuumaa eli ojalan laskuopin mukaan 3,6 litrainen mylly ja aiemmin se on ollut mietoviritteinen moottori. Tehtaalla on valjastettu 145 heppaa ja nyt kone on tehty ylös uusilla osilla ja ruiskulla. Onnistuessaan työ ei siis ole ainakaan vähentänyt tehoa ja se on tonnin painoiseen koppaan riittävästi. Tämän V8 injectionin käyntiääni on jo enemmänkin mörinää.
Tuoteseloste.
Euroopan malleissa on ollut vain suorat rannut kyljessä ja tämä suikale on kopioitu Etelä-Afrikan mallista. Muut mutkittelevat rannut korissa tekevät siitä myös hieman erilaisen.
Itse rosterista tehty keularitilä ja oman mielen mukaan lisätyt pienet lisävalot. Tuplavaloja ei ole oikeasti kuin kalleimmassa 26M mallissa.
Talbotin pisarapeilit 70-luvulta. Näidenkin lisäosien arvo on noussut ja nykyisin ne ovat jo hyvissä hinnoissa.
Mersun 16 tuuman tarvikevanteet 80-luvulta. Ne ovat leveämmät ja korkeammat kuin alkuperäiset 14:set rinkulat.
Vroooooom!!
Täydellinen moottoriohjaus näyttöpääte kännykässä. Tästä näkee kaikki koneen tapahtumat ja tällä voi ohjelmoida lisätyn ruiskun. Kampe ohjaa myös sytytystä ja alunperin pellin alla oli kaasutinkone kärkisytytyksellä.
Ford Taunus 20M RS Turbo vuosimallia 1967.
Tämä peli on ollut Antilla pisimpään ja hän osti sen vuonna -83. Auto on kokoelman äkäisin ja toimii vaimon kauppakassina! Toisin sanoen, parempi puolisko sanoo tällä aina sen viimeisen sanan :)
Auto on muutaman kerran kasattu kokonaan uusiksi ja siihen on vaihdettu nykytekniikkaa.
Tälläkin pelillä on käyty Latviassa, Liettuassa, Lontoossa, Norjassa, Ranskassa ja Virossa asti.
Muut pihan autot ovat manuaalilaatikolla ja tämä automaatilla.
Tutkitaanpa elektronisiakin laitteita kohta tarkemmin.
Haitarikatto ja ikkunat toimivat sähköllä.
Lupaus tehosta.
Nykyaikaistetussa tekniikassa 95:sta Scorpionista on otettu 2,9 litran tuplaturbo Cosworthin 24 venttiilinen kone ja aiempi oli V6 lohko. Nyt mylly on siis isompi tilavuudeltaan ja siihen on lisätty mausteeksi kaksi (24v twin turbo intercooler) turboa ja välijäähdytin. Hevosvoimat riippuvat ahtopaineesta ja nyt niitä on varmasti satoja. Turbot vinkaisee tässä vehkeessä näyttävästi. Uuden tekniikan sovittaminen tämmöiseen autoon vaatii valtavan määrän itsetehtyjä osia, taidon saada ne paikalleen ja lopuksi vielä toimimaankin.
Koneen historiikki.
Singneeraus.
Yksityiskohta.
Mistähän tämä rinkeli malli on alunperin peräisin?
Yksityiskohta.
Taikaboksi ja pientä huumoria.
Taikalaatikosta löytyy hälyttimet, poppivehkeet, supparit ja sähköä haukkaavia vahvistimia varten lisäakut.
Kaikki pelaa kaukosäätimellä ja onko siellä vielä digiboksikin :) Pooki pauhasi näillä vehkeillä komeasti ja Antti fanittaa ennen kaikkea Hurriganesia. Vielä kun lisättiin vähän volaa, ei enää erottanut soiko Pekka Himanka vai Lordi ja Hard rock hallelujaa :)
Sprite Musketeer retrovaunu vuosimallia 1967.
Ulkokuori on alumiinia ja siinä on oikeaa lasia olevat ikkunat. Auto sopii väri myöten täydellisesti vihreän farkku Taunuksen perään.
Sisustus on pääosin alkuperäinen. Sisäpinnat on kovalevyä ja niissä rima välissä.
Nukkumapaikat löytyy 5 hengelle.
Ensimmäiset suomalaiset matkailuvaunut tehtiin vuonna 1949 Seinäjoella ja rakentajana oli autokoritehdas Penko Oy. Myös ulkomaisten Sprite matkailuvaunujen tuonti Suomeen alkoi Briteistä vuonna 1962.
Raisu mopedi vuosimallia 1978.
Kyseessä ensimmäisen valmistusvuoden malli ja Antilla oli nöösinä vastaavanlainen peli oranssilla tankilla. Harmikseen nuorimies myi sen pois muita investointeja varten ja aikuisena sellainen oli sitten löydettävä takaisin. Raisua valmistettiin aikanaan vain oranssilla tai hopeisella tankilla. Pikkuviilauksella tästä tuli toimiva kampe.
Mopo on nyt jälkipolven käytössä.
Husqvarna polkupyörän miesten ja naistenmallit vuodelta 1951. Sinisessä mallissa on 2-vaihteinen takanapa, eli sillä pystyy vaihtamaan vaihdetta.
Kullanvärinen Jopo vuodelta 1972 ja hopeanvärinen on vuodelta 1966. Jälkimmäinen on ollut alunperin appiukon kunto-Jopo, eli kuntopyörä ja se on muutettu tieliikennekäyttöön. Enää joukosta puuttuu vain pronssi versio ja sekin on ollut hiljalleen suunnitelmissa.
Pyörän keskiössä on numerosarja, josta näkee sen vuosimallin. Näidenkin menopelien hinnat ovat saattaneet viime aikoina nousta. Vanhemmat ja uudemmat Jopot erottaa mm. rungon kohoumien ja takavalojen muodosta. Hopeisessa se muistuttaa tipparellun tyyliä ja kultaisessa tuoreemmassa mallissa se on salmiakin muotoinen. Neljässä eri versioissa lamppu voi olla myös soikea ja kanttinen. Kokoelmassa on myös Camping merkkinen pyörä 70-luvulta.
Kellosepän kotiverstas.
Amerikkalainen Waltham taskunauris 1900-luvun alusta. Isännillä tämmöinen roikkui aikanaan perineen housun kauluksessa.
Antin kelloseppäkoulussa opinnäytetyönä tekemä luuranko kello vuodelta 1994. Kaikki osat ei ole itsetehtyjä, mutta kaikki ne piti muokata ja soveltaa aihiona toimineeseen raakakoneistoon.
Gustav Becker seinäkello sota-ajoilta.
Tarinan mukaan se on jouduttu katkaisemaan evakkorekeen mahtuvaksi. Alaosa oli metrin korkuinen ja toisen painon sisällä on paperilappu, jossa on kellon historia. Eräs kaveri toi tämän aikanaan kelloliikkeeseen ja möi sen Antille saadakseen rahat jälkiverojen maksuun. Tästä merkistä löytyy myös pienempiä malleja ja ne on varustettu pienemmillä painoilla. Tässä painot on isompia ja ne on kiinnitetty ketjulla. Kellon katolla on vaarivainajan palveluslakki puolustusvoimista, jossa hän toimi ylivääpelinä.
Blaubunkt radio vuodelta 1964.
Pookin lähetykset halutaan ehdottomasti kuunnella kotona tällä vehkeellä.
Blaubunktin pattereilla toimiva ja mukaanotettava autoradio 1960-luvulta.
Asetelma.
Loppuyhteenveto: Tanhualan Antilla riittää siis tulevaisuudessakin kokoelman karttuessa pienempää ja isompaa konerassaamista. Ja jos miettii lopuksi vielä mestarin harraste kamppeiden yhteneväisyyttä, niin autot ja kellot käy, niissä molemmissa on myös koneisto, mutta - Taunus ei jätä eikä jätätä maantiellä! :)
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu