Kähtävän Simon leppoisa ja välitön luonne on ollut valttia pirssimiehen, suntion ja hierojan hommissa Alavieskassa
Taksi Ylivieska ja Alavieska. Keskellä itse Kähtävän Simppa, vierellään kuljettaja ja kolmannessa polvessa taksiyritys toimintaa aloitteleva Aaltosen Henna ja Simon pomo taksiyrittäjä Jylkän Jani. Molemmat kollegat kehuvat nestoria todella miellyttäväksi ja supliikiksi työkaveriksi, josta asiakkaatkin tykkäävät. Hennan pappa Veikko Huhtakangas ajoi heidän perheyrityksen takseja jo 1940-luvulla ja myöhemmin hänen työtä jatkaneesta Hennan Unto isästä on myös tehty taannoinen Rasvamonttu -jakso. Tämän kuvan kolmikko ajaa jokainen työajonsa mersulla ja pääasillisesti ne ovat Pohjois-Pohjanmaan KELA-takseja.
Kähtävän Simppa. Lupsakka, supliikki, rauhallinen, ihmiskontakteista nauttiva ja asiakaspalveluhenkinen pirssimies vuosimallia 1957. Myös eläkkeellä oleva Alavieskan seurakunnan suntio, hieroja, takavuosien jääkiekkotuomari ja Pookin Perjantai-illoistakin tuttu vakiosoittaja. Mestarin titteli on tänä päivänä EVP, eli elää vaimon palkalla :) Simppa iski myös toimittajalle silmää ja laittoi heti haastattelun alussa taksamittarin päälle :) Pirssimiehen työ kuulemma vaatii myös hyvää ihmistuntemusta ja kuljettajan fyysinen koko ja jämeryys rauhoittaa kummasti ihmisiä yöllisissäkin asikastilanteissa. Näistä ominaisuuksista Simolle on ollut hyötyä varmasti myös takavuosien jääkiekkotuomarin tehtävissä. Suntiona hän puolestaan sai usein toimia ihmisen kuuntelijana ja samaan seikkaan törmää usein myös ajurin hommissa. Hierojan pätevyys taas antaa hänelle hyvän tarkkailu mahdollisuuden kropalle tuleviin haasteisiin runsaassa istumatyössä. Simpan suonissa virtaaviin pirssisuhari veriin voi vaikuttaa sekin, että taksi oli häntä jo aikanaan vastassa maantiellä, kun pikku-Simo haettiin synnytyslaitokselta hevosella.
Taksi Ylivieska ja Alavieska. Yritys täyttää tänä vuonna 75 vuotta ja Jylkän Janinkin mukaan taksiliikenteen harjoittaminen on asiakaspalveluammatti ja siinä mennään aina asiakas edellä. Pääasissa ajetaan KELA-takseja ja muitakin kuluttaja kyytejä mahtuu kokonaisuuteen. Paikallisisten palveluiden erikoisuutena on toivetaksi, jossa voidaan valita juuri se oma suosikkiauto ja kuljettaja. Toive välittyy KELA-taksikeskuksesta etukäteen kuljettajalle ja mainittakoon tässä, että Simpan pirssin koodi on KP1468. Kyseinen nestori muistaa vielä kauan kauan sitten Alavieskan Osuuskaupan makasiinin yhteydessäkin olleen taksikopin ja sen puhelimen loppuosan 158. Toimittaja yritti vahingossa viime kesänä varata sitä kautta Simpan kuskiksi, mutta silloin ei siellä ei ainakaan vastattu :)
Hennan papan Veikko Huhtakankaan alkuperäinen Chevy vuosimallia 1936 1940-50-lukujen taitteesta. Myöhemmin hänellä oli Ford Custom vuodesta -52 alkaen.
Simo ei ole jäänyt eläkkeelläkään laakereille lepäämään. Rattaat on kuulemma jo tuohon ikään mennessä hyvin öljytty ja tarkoitus on jatkaa ajoja niin kauan kun terveys sallii. Tähtäimessä on ainakin 68 vuoden työikä. Mestari aina tykännyt työstä ja uskaltanut kokeilla eri ammatteja. Vieraalla työskennellessä on voinut olla esimerkiksi lomautuksia, eikä eläkemaksuja ole välttämättä silloin kertynyt ja eläke on jäänyt lopulta pieneksi. Lisätyövuosilla on nyt sitä tarkoitus hieman kohentaa. Pari vuotta vanhassa mersussa on jo mittarissa 218 000 kilometriä ja vuodessa oman taksin mittariin kertyy yleensä 100-120 000 kilometriä. Simppa ehtii välillä käymään kotonakin ja jos ei kävisi, siitä kyllä kuulisi!
Alavieskan kellonsoittaja. Eläkkeellä oleva Suntio yritti kajauttaa kirkonkelloja varovasti, ettei kylällä aleta heti tarkistelemaan omia aikarautoja :) Tämä virka vaati myös oikeaa luonnetta, tunnollisuutta, hyvää ihmistuntemusta ja kuuntelemisen taitoa. Simpan alkuperäinen sukunimi on Haaraoja ja hänen papan ja kirkkoherra Borgin aikakaudella oli seurakunnalla valtaa laittaa asukkaalle nimi kylän mukaan ja niin alkoi Kähtävän mainostaminen. Alkuperäisiä sukulaisia asuu tänä päivänä eri puolilla Suomea.
Tämä ei ole kirkon saarnastuoli, vaan Simpan kolmas leipäpuu - hierojan pöytä :) Ja vaikka autoissa on tänä päivänä hieroviakin penkkejä, mestari luottaa kehon muokkauksessa kuitenkin eniten näppituntumaan. Tutustutaanpa koneiden jälkeen tähänkin hommaan tarkemmin.
Mercedes Benz E diesel vuosimallia 2020.
Niin se vaan tuli Simolle kesken haastattelun kyytitilaus ja sitä piti lähteä suorittamaan! Hänen uudehkossa ratsussaan on 2.0 litran moottori, 150 hevosvoimaa ja automaattivaihteisto. Varustetasoltaan auto on Premium Business.
Vain pari vuotta vanhan auton mittariin on jo kertynyt 218 000 kilometriä!
Simo tietää, että pirssisuharin hommassa pitää toimia mm. ajurina, portsarina ja kassana. Monttööri hommat hän jättää suosiolla työnantajan huoleksi.
Simppa vakuuttaa, ettei kukaan ole vielä pelännyt nousta uudelleen hänen rattailleen :)
Johtotähdestä löytyy mm. maksupääte, taksamittari, navigaattori ja puhelin. Seuraavaksi luomme katseemme menneeseen ja tutkimme missä muissa konehommissa Simppa on elämänsä aikana ollut mukana.
Ainakin Zetor 25A säksätti paikallisella pellolla vuonna 2004.
Maamoottori antoi tahtia ja voimaa työlle.
Ja rysky säksätti monen ukon voimin puintihommissa!
Miten monta käyttäjää tämmöinen kone vaatiikaan? Ryskääminen on kovaa työtä ja se vaatii mm. syöttäjän, elontarjoajan pöydälle, säkinvaihtajan, olkien kerääjän ja ruumenpuoli oli puolestaan sitä pölyisintä hommaa.
Mestari itse. Sehän käy yhtä sutjakasti kuin aikanaan kolehtihaavin heilutus :)
Ruumenille oma laari.
Seuraavana säkitys.
Viljasäkkien kantaminen aittaan oli raskasta hommaa. Simon riskiä otetta tosin vaati aikanaan myös maitotonkkien pyörittely meijerihoitajan työssä Alavieskan meijerillä vuosina 1976-1980.
Tämä teema on mainittu sunnuntain messu puheissakin tärkeänä toiveena.
Laatu peli työssään.
Puimakone hoiti jo oman osansa.
Puintia väritti elävä musiikki ja se taisi viimeistään tempaista Simpan ajatukset omaan lapsuuteen. Häntä kiinnosti jo pienenä kaikki liikkuva ja pyörivä ja puinnissa hän oli aluksi muiden tiellä. Usean talon viljat ryskättiin ja hän oppi seuratessaan hiljalleen mukaan hommaan. Muistoihin kuuluu myös aika, kun äitin enolle puitiin viljat isän kanssa 60-luvun alussa. 5-vuotias pikku-Simokin oli touhussa mukana ja välillä käytiin kotona syömässä. Tuolloin ei ollut paljon traktoreita, joten puimakoneita pyöritettiin sähkömoottoreilla. Uurastuksen jälkeen puolestaan maistui makoisat löylyt vanhassa kunnon savusaunassa. Mieleen on jäänyt myös Alavieskan mylly omine tarinoineen.
VIDEO: Puintihommissa vuonna 2004.
Tutkitaanpa tätä Simon henkistäkin savottatyömaata tarkemmin.
Suntiona on pitänyt olla tarkka talonmies ja henkinen vahtimestari. Työssä oppi monehen ja luonne on pysynyt Simolla aina jämptinä, vaikka vahtikin taskussaan sitä sarjoissakin leikkisästi vitsailtua kirkon viinivaraston avainta :) Omassa taksissakin mestari haluaa pitää juuri vankan periaatteen vuoksi tehtaan alkolukkoa.
Vaikka Simo kajautti kelloja narusta, nämä Alavieskan kirkokellot on silti koneellistettuja. Simpan ei siis tarvinnut aikanaan ajaa kirkolle tunnin välen ja kiivetä tapuliin :)
Tehtaan leima.
Kuinkahan kauas kirkonkellon lyönti kuuluu sopivalla tuulella?
Jo yli sata vuotta vanha tuote.
Harvoin pääsee tutustumaan kirkontorniin.
Simo ja hänen kaksi tärkeää leipäpuuta.
Simo toimi jääkiekkotuomarina 1980-90-luvun vaihteessa ja kyseisissä piireissä häntä tituleerattiin Mäkeläksi. Simon jämäkkä ja päättäväinen luonne tuli siis työssä hyvin esille ja hän pysyi aina visusti tekemissään päätöksissä. Tästä hommasta ja luonteenpiirteestä on varmasti ollut hyötyä myös taksityössä.
Urheilusta luontevasti vielä hierontaan. Simo on tehnyt lihashuoltoa yli 20 vuotta. Tässä työssä hän on asiakkaan selän takana ja taksissa asiakas taas hänen selän takana. Hieroessa ehtii myös keskustelemaan asiakkaan kanssa luottamuksella ja joskus juuri huoletkin saattavat painaa omalta osaltaan muokattavan hartioita.
Pitääköhän hierojaa hieroa työn tuomasta rasituksesta? :)
VIDEO: Hierontatehtävissä vuonna 2023.
Mestarin muotokuvan on piirtänyt Timo Takkunen Alavieskasta.
Loppuyhteenveto: kynäruisku teoksen on maalannut Matti Molis Merijärveltä. Ja niin kuin koko tämä tarina osoittaa, Simo on tykätty ja pidetty mies eri työtehtävissä ja elämän osa-alueilla. Ja missä Simppa liikkuu, väkeä kertyy aina ympärille ja nytkin hän hoiti haastattelun virvoke ja turvoke puolen armeijan talousaliupseerin vankalla kokemuksella. Mestari haluaa myös kiittää paikallista Osuuspankkia kokoustilan lainaamisesta. Ja aivan kuin juttutuokion kruunuksi, hänen puhelimen ruutuun kilahtaa heti toinenkin kyyti-tilaus Simon koodilla!
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu